Analyysi: Kaikki haistavat nyt Veikkauksen veren, mutta mitä monopolin murtamisesta seuraisi? Ulkomaiset peliyhtiöt takovat kiihkeinä ovea

Veikkauksen monopolilla on kaksi vaihtoehtoa: muuttua tai murtua, kirjoittaa Ylen taloustoimittaja Janne Toivonen.

Veikkaus on voimistuvan kritiikin kohteena, ja moni tuntuu nyt haistavan veren.

Koskaan aiemmin ei ole puhuttu näin paljon suomalainen pelimonopolin murtamisesta ja vedonlyönnin vapauttamisesta.

Sosiaalisessa mediassa joukko vaikuttajia viestii päivittäin aggressiivisesti Veikkausta vastaan. Yksi heistä on vedonlyöjä ja liikemies Aleksi Valavuori.

Vielä Valavuortakin näkyvämpi viestijä on Kauppalehden Kalifornian-kirjeenvaihtaja, toimittaja Senja Larsen. Larsen kirjoittaa ja jakaa päivittäin kymmeniä Veikkauksen toimintaa kritisoivia tviittejä – puolen valitseminen on herättänyt kysymyksiä, koska Larsen on toimittaja.

Miksi Larsen ja Valavuori toimivat näin? Näin sanoo Valavuori:

– En koe itseäni Veikkaus-kriitikoksi vaan monopolikriitikoksi. Monopolin purkaminen ei tarkoita kuolemaa Veikkaukselle. Mielestäni monopoli on toimimaton ja laiton. Sen ainoa oikeutus on ehkäistä peliongelmia, mutta tähän ei ole pystytty.

Ja näin Larsen:

– En näe monopolikysymystä olennaisena. Olennaisinta on haittojen torjunta. Siinä ollaan Suomessa epäonnistuttu raskaasti.

Kaksikolla on erilaiset tavoitteet. Valavuori haluaa murtaa monopolin, Larsen muutosta Veikkauksen rakenteisiin.

– En aja mitään villiä länttä. Mutta ainoa tapa kontrolloida markkinaa Suomesta käsin on avata markkina lisensoiduille, valvotuille yhtiöille. Muuten ulkomaisia yhtiöitä ei saada maksamaan Suomelle tuotoistaan. Ja samalla Veikkaus pääsee kansainväliseksi toimijaksi, Valavuori sanoo.

– Tuotot tulisi siirtää budjettiin ja poistaa korvamerkinnät. Ensin ne voitaisiin allokoida nykyiseen tapaan. Puolueet, kulttuuri, urheilu saisivat yhtä paljon kuin nyt. Ytimessä olisi toimintatapamuutos. Veikkauksen ja kaiken hyvän yhteys täytyy katkaista, Larsen sanoo.

Suomella on kaksi vaihtoehtoa

Veikkaus-keskustelu on nyt niin tulikuumaa, että ollaan tärkeän kysymyksen äärellä: mitä Veikkaukselle ja koko Suomen vedonlyöntimarkkinalle tapahtuu?

Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi.

Vaihtoehto yksi: monopoli säilyy niin, että Veikkauksen toimintaan tai sen valvontaan tehdään pieniä tai isoja muutoksia – kuten rajoitetaan pelien mainostusta ja tarjontaa, tai perustetaan uusi riippumaton pelivalvoja jakamaan sanktioita, jos tarjonta lähtee laukalle.

Vaihtoehto kaksi: monopoli puretaan, ja ulkomaiset vedonlyöntiyhtiöt päästetään avoimesti Suomen markkinoille.

Kolmatta vaihtoehtoa, toiminnan jatkumista nykyisellään, ei ole.

Veikkaus itsekin on tiedostanut tämän. Se kertoi torstaina, että lähivuosina kaupoista ja kioskeista katoaa tuhansia peliautomaatteja. Pakollista tunnistautumista pelikoneissa aikaistetaan vuodella tammikuulle 2021. Markkinointibudjetista on leikattu noin kymmenen miljoonaa euroa.

Toimet ovat Veikkaukselta paineenalainen reaktio kritiikkiin. Haittoja on saatava alas, ja nopeasti.

– Se, että rahat menevät yhteiskunnalle ja edelleen hyviin käyttötarkoituksiin, ei ehkä enää riitä perustelemaan aiheutettua haittaa, Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski sanoi torstaina.

Ruotsissa mainonta on karannut käsistä

Moni suomalainen myös puolustaa Veikkausta.

Pelituotot kiertävät edelleen pitkälti ruohonjuuritason liikunnan, kulttuurin ja ihmisten hyvinvoinnin tukemiseen. Veikkaukselle pelattu raha menee kotimaiselle toimijalle, ei Maltalle. Veikkauksen mainokset eivät hypi silmille joka kadunkulmassa, kuten vedonlyöntimainokset Ruotsissa.

Ruotsi purki oman monopolinsa, Svenska Spelin, tämän vuoden alussa. Valtion tulovirta on pysynyt asiallisena, vaikka kattavia seurauksia onkin vielä liian aikaista arvioida.

Yksi asia on kuitenkin tullut selväksi: uhkapeliyhtiöiden mainonta on lähtenyt lapasesta.

Ruotsissa peliyhtiöt käyttivät markkinointiin jo viime vuonna noin 700 miljoonaa euroa, kun Veikkauksen markkinointibudjetti on noin 40 miljoonaa euroa. Tänä vuonna kakku on vain kasvanut: tammikuussa pelimainontaa ostettiin Ruotsissa 30 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Lisäksi peliyhtiöt saavat nyt Ruotsissakin tarjota asiakkaille bonuksia, mikä Suomessa on kielletty. Mainos- ja bonussaalistus sopii huonosti argumenttiin siitä, että avoimilla mutta säädellyillä markkinoilla haitat pyyhkiytyvät tuosta vaan unholaan.

Ruotsissa on jo kysytty, onko Italian tie Ruotsinkin tie? Italia kielsi viime vuonna uhkapelien mainonnan kokonaan.

Ulkomainen vedonlyöntibisnes on jo ovella

Mutta yksityiset peliyhtiöt mainostavat Suomessakin isolla volyymillä kaikkialla, missä voivat – eli ulkomailla päämajaansa pitävillä urheilukanavilla, kuten Eurosportilla.

Näillä maksukanavilla vedonlyöntimainoksilta on mahdoton välttyä. Mainoksiin on värvätty kuluja säästämättä kaikille tuttuja suomalaiskasvoja, kuten näyttelijä-laulaja Vesa-Matti Loiri ja ex-formulakuljettaja Mika Salo.

Kiteytetysti kyse on siitä, että ulkomainen vedonlyöntibisnes takoo nyt Suomen ovea.

Maailmanlaajuisesti uhkapelit ovat arviolta 400 miljardin euron kasvava kakku, arvioidaan vedonlyöntimarkkinoita ja niiden kontrollointia tutkivassa Setting Limits -teoksessa (Oxford University Press 2019). Teoksessa on vahva suomalaisvivahde: Alkoholitutkimussäätiö rahoitti, ja muun muassa suomalaistutkijat Pekka Sulkunen ja Janne Nikkinen kirjoittivat.

Ruotsissa ulkomaiset peliyhtiöt ehtivät vallata arviolta yli 50 prosenttia internetin uhkapelimarkkinoista, ennen kuin monopoli murtui.

Nyt Ruotsi myöntää ehdot täyttäville yhtiöille lisenssit, ja kerää niiltä lisenssimaksun lisäksi veron pelituotoista. Ex-monopoli Svenska Spel jatkaa yhtenä peliyhtiönä muiden joukossa, eikä sen asema ole romahtanut.

Suomessa ulkomaisten peliyhtiöiden hallussa on eri arvioiden mukaan 25–40 prosenttia internetin uhkapelimarkkinoista. Tarkkaa määrää ei tiedä kukaan ja pitää ottaa huomioon, että yhdeksi “ulkomaisista yhtiöistä” eli ulospelaamisesta lasketaan ahvenanmaalainen PAF.

Tanskassa Danske Spilin monopoli lakkautettiin jo ennen Ruotsia. Suomi ja Norja ovat monopolijärjestelmineen “Euroopan viimeiset mohikaanit”, kuten Helsingin yliopiston tutkija Janne Nikkinen kuvaa.

Veikkaus on kritiikkiryöpyn keskellä puun ja kuoren välissä. Sen asema ei ole toivoton, mutta hankala.

EU sallii Veikkauksen monopolin jatkumisen vain, jos Suomi pystyy todistamaan että monopolimalli puree tehokkaasti pelihaittoihin. Yleishyödyllisten varojen kerääminen ei kelpaa EU:n silmissä perusteluksi.

– Veikkaukselle on annettu aika mahdoton tehtävä. Rahaa pitää kerätä, vaikka suomalaiset pelaavat jo muutenkin paljon, ja samalla haittoja pitäisi vähentää, tutkija Nikkinen tiivistää.

Samalla ulkomaiset yhtiöt lyövät painetta. Ne haluavat vielä tiiviimmin Suomen markkinoille, eli pyrkivät monopolin murtamiseen. Tiukin Veikkaus-kritiikki sataa suoraan niiden laariin.